Kirkkoherra uurasti puutarhassaan, kun viereistä katua kiirehti mies ylpeänä etukumarassa kohti kylän keskustaa.
- Minne sitä nyt ollaan noin kiireellä menossa? huikkasi kirkkoherra yrittäen miestä juttusille.
- Pankkiin, pankkiin. Vien satatuhatta euroa tililleni korkoa kasvamaan, mies vastasi.
- Jaa-a, mutta silloin kun aiotaan lähteä kaupantekoon tai pankkiin rahoja viemään, on ennen matkalle lähtöä Sanan mukaan nöyrästi todettava: "Jos se on Herran tahto".
- Asia on sillä tavalla, että kun minä vien rahani pankkiin, se on minun tahtoni eikä kenenkään muun, ilmoitti mies varmalla äänellä.
Pankin luokse tultuaan mies joutui yllättäen varasjoukon yllättämäksi. Vorot kävivät hänen kimppuunsa, löivät häntä olan takaa, pyörittivät häntä katuojassa ja veivät kaikki hänen rahansa. Kun mies laahusti kylältä resuisena ja lyötynä takaisin samaa tietä mitä oli äsken mennyt, kirkkoherra huikkasi hänelle puutarhastaan:
- Minnekä sinä nyt olet menossa?
- Kotiin, jos Herra suo, sanoi mies nöyrästi.
Olisiko kirkkoherran kehotusta pitänyt kuunnella?
Sananlaskussa sanotaan: 3:5. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Kertomus on lainattu Toivo Haapalan kirjasta: Kaskuja Herran huoneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti