Kuvan ihmiset ovat tämän päivän ihmisiä Intiassa. Näillä
ihmisillä ei ole oikeaa ihmisarvoa heidän maassaan, he ovat kastittomia, eivät
siis ihmisinä mitään.
Yhteisvastuu keräys alkoi eilen ja se varmasti koskettaa myös sinun
sydäntäsi.
Jaakob opettaa meitä melko purevalla tavalla:
Veljeni, te, jotka uskotte meidän kirkastettuun Herraamme
Jeesukseen Kristukseen, älkää katsoko henkilöön. Jos kokoukseenne tulee mies,
kultasormus sormessaan ja yllään hienot vaatteet, ja tulee myös köyhä
likaisissa vaatteissaan, niin te kiinnitätte huomionne tuohon hienosti
pukeutuneeseen ja sanotte: "Istu tähän mukavasti." Köyhälle te
sanotte: "Seiso sinä tuossa" tai "Istu tähän jalkajakkarani
viereen." Ettekö te silloin ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa?
Eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? Kuulkaa, rakkaat veljeni! Eikö
Jumala ole valinnut niitä, jotka ovat maailman silmissä köyhiä, olemaan
rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut häntä
rakastaville? Mutta te olette häpäisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra
teitä ja vedä teitä tuomioistuinten eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa
nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Jos te noudatatte Raamatun
kuninkaallista lakia: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te
teette oikein. Mutta jos te katsotte henkilöön, te teette syntiä, ja laki
osoittaa teidät lainrikkojiksi. Sillä se, joka pitää koko lain mutta rikkoo
yhdessä kohdassa, on syyllinen kaikissa kohdin. Hän, joka sanoi: "Älä tee
huorin", sanoi myös: "Älä tapa." Jos et teekään huorin mutta
tapat, olet lainrikkoja. Puhukaa ja toimikaa niin kuin ne, jotka tuomitaan
vapauden lain mukaan. Tuomio on näet armoton sille, joka ei ole osoittanut
laupeutta. Laupeus saa tuomiosta riemuvoiton.
Mitä tämä opetus tarkoittaa käytännössä lähimmäisen
rakkauden kautta?
Olisiko siinä sitä, jota nyt tarvitaan yhteisvastuu
keräyksen aikana.
Jaakob jatkaa ja opettaa käytännön tasolla sen, kuinka
voimme auttaa lähimmäistämme:
Usko ja teot
Veljeni, mitä hyötyä
siitä on, jos joku sanoo, että hänellä on usko, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei
kai usko voi pelastaa häntä? Jos veli tai sisar on vailla vaatteita ja
jokapäiväistä ravintoa ja joku teistä sanoo hänelle: "Mene rauhassa,
lämmittele ja syö kylliksesi", mutta ei anna hänelle, mitä hänen ruumiinsa
tarvitsee, mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on
itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko ja minulla
teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän
sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin
uskovat sen ja vapisevat. Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko
ilman tekoja on hyödytön? Eikö isämme Abraham tullut vanhurskaaksi teoista, kun
hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä huomaat, että usko vaikutti
yhdessä hänen tekojensa kanssa ja teoista usko tuli täydelliseksi. Niin
toteutui Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle
vanhurskaudeksi", ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi. Te siis näette,
että ihminen vanhurskautetaan teoista eikä yksin uskosta. Eikö samoin
myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät
luokseen ja päästi heidät pois toista tietä? Niin kuin ruumis ilman henkeä on
kuollut, niin on uskokin ilman tekoja kuollut.Olethan sinäkin valmis kohtaamaan yhteisvastuun hyväksi ne ihmiset, jotka sinulle ojentavat keräyslippaansa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti