Siunauksin uuteen vuoteen

Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!

Sanat lausui presidenttimme Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan 1.1.2013.

Olen kiitollinen näistä sanoista, koska niissä on koko vuodelle tarkoitettu Jumalan siunaus.

Mikään muu ei ole niin tärkeää kuin nöyrtyä pyytämään apua kaikkein korkeimmalta taholta. Ei kukaan, edes presidentti ole mikään, ellei hän luota Jumalaan. Jumalan avulla meillä on toivoa. Globaalissa maailmassa olemme kuin lastu laineilla ja voimme ajautua ties minne.

Lainaan presidentin puhetta:

”Suomalaiset ovat useissa vertailuissa osoittautuneet luotettavaksi, mutta myös luottavaiseksi kansaksi. Meillä on perinteisesti korkea luottamus toisiimme, yhteisöömme ja yhteiskuntaamme. Sen pohjalla on vankka oikeudentunnon käsitys, että menetellään ja päätetään niin kuin oikein on. Siitä syntynyt yhteiskunnallinen eheys on myös paras kilpailukykyvalttimme.

Eheyden voima on vaikeuksien voittamisen voimaa. Meillä on siitä kokemuksia, paljon nykyistä vaikeammista on selvitty. Onko tämä perisuomalainen hyvä jotenkin muuntumassa? Entäpä jos ratkaisevin rakennemuutos onkin arvojemme rakenteessa?

On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua. Sillä rakennetaan eheyttä.”

Olemme luotettavia, mutta myös luottavaisia. Me uskomme usein liiankin hyvään toisista ja siksi saamme siitä hyväuskoisuudesta maksaa, joskus vähemmän joskus enemmän. Suomalaiset ovat kansana kovia kokenut ja sen pitäisi olla jonkinlainen voimavara selviytymiseen. Vanhemman polven on vain muistettava valistaa nuoria, jolloin kaikki se kokemuksista saatu voimavara saataisi siirrettyä vastuuta ottavaan sukupolveen. Suomalainen on luottanut Jumalaan vaikeina aikoina, miksi siis Jumala ei kelpaisi juuri nyt alkavana vuotena meidän turvaksemme?

1. Psalmi 46

Jumala on meidän linnamme

Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.

2. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme,

varma apumme hädän hetkellä.

3. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi

ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin,

4. vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat

ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta. Sela.

5. Virta haaroineen ilahduttaa Jumalan kaupunkia,

Korkeimman asuntojen pyhää paikkaa.

6. Jumala on sen keskellä, se ei horju.

Jumala auttaa sitä aamun koitteessa.

7. Kansat metelöivät, valtakunnat horjuvat,

hänen äänensä kuuluu, ja maa järkkyy.

8. Herra Sebaot on meidän kanssamme,

Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

9. Tulkaa ja katsokaa Herran töitä,

hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä.

10. Hän lopettaa sodat maan ääriä myöten.

Hän särkee jousen, taittaa keihään

ja polttaa sotavaunut tulessa.

11. "Laskekaa aseenne(20) ja tietäkää, että minä olen Jumala,

minä olen korkea kansojen keskellä,

korkea maan päällä."

12. Herra Sebaot on meidän kanssamme,

Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

(20) Kirj.: ”hellittäkää”.