Rahavaikeudet opettajana

Eteläisen Euroopan raha-asiat ovat pahasti umpisolmussa.

Rhodoksella Kreikan saarella on seurattu kriisin kehitystä. Kolmea suomalaista naista haastateltiin. Nämä naiset ovat vuosia sitten jääneet saarelle ja avioituneet paikallisten miesten kanssa. Kaikki kolme haastateltua oli yrittäjän ammateissa olevia ahkeria ihmisiä.

Eräät lauseet tarttuivat mieleeni kuunnellessani haastatteluja.

”Vanhemmat ovat tehneet asioita liian valmiiksi lapsilleen.”

 ”Kriisillä on kasvattava vaikutus nuorisolle.”

Mitäs tästä ajattelet?

Onko kriisi tarpeellinen juuri nuorisoamme ajatellen. Eurooppaa koetteli toisen maailmansodan kaaos 1940-luvulla. Sodan jälkeiset sukupolvet ovat koettaneet ahertaa lastensa eteen, että he pärjäisivät paremmin maailmassa. Lapsia on palvottu enemmän ja enemmän. Perunat on kuorittu valmiiksi ruokapöydässä aikuisikään asti.

Mihin tämä väärä ”paapominen” johtaa?

Hulvattomuuteen – siis vastuuttomuuteen, tuhlaukseen, välinpitämättömyyteen.

Tästä voidaan palata takaisin tähän hetkeen. Meitä siis opetetaan, vanhempia ja nuorempia. Vanhempina meidän pitää opettaa lapsemme ottamaan vastuita ja lasten on oltava kuuliaisia vanhemmilleen.

Jos tässä epäonnistutaan, seuraa kaaos.

Nyt tullaan maksamaan virheistä tavalla ja toisella.

 

Raamattu on opettajamme:

(Kirkkoraamattu 1933/38: Ef. 6:1-4)

1.Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.

2."Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -

3."että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä."

4.Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

 Raamatun selitysteos valottaa asioita vielä tarkemmin:

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ef. 6:1-4)

1."Kuuliaisuus" on enemmän kuin alamaisuus. Jumalan näkökulmasta on lapsen velvollisuudesta totella vanhempiaan vain yksi poikkeus: ristiriita ihmisten ja Jumalan tahdon välillä (Apt 5:29). Lapsen kuuliaisuus ei perustu omaan valintaan, vaan se on velvollisuus, joka on sopusoinnussa Jumalan lain ja Luojan järjestyksen kanssa jo alusta pitäen.

2.Lainaus on 2 Moos 20:12:sta. Edellisiin käskyihin ei sisälly mitään erityistä lupausta, mutta tähän Jumala on liittänyt lupauksen. Se osoittaa, miten tärkeätä lasten on totella vanhempiaan. Jumala antaa sille suuren arvon. On luonnostaan oikein, että lapsi tottelee vanhempiaan, mutta lisäksi on Jumalan käsky, joka vaatii sitä. "Kunnioittaminen" osoittaa, millaisesta mielenlaadusta kuuliaisuus on lähtöisin. Tottelemattomuus vanhempia kohtaan on Jumalan sanan ja arvovallan halveksimisen merkki, ja siitä seuraa Jumalan tuomio (Room 1:30; 2 Tim 3:2).

3.Tämä lupaus toteutuu myös välillisesti siten, että kuuliaisena elävä säästyy paljolta pahalta, johon tottelemattomuus olisi johtanut. Lupaus liittyi alun perin Kanaanin maahan (2 Moos 20:12). Juutalaisten onni ja elämisen arvoinen elämä olivat sidoksissa Luvattuun maahan. Nyt sama siunaus ulotetaan koskemaan koko maailmaa.

4.Lasten jälkeen Paavali mainitsee "isät". Kehotukset koskevat heitäkin mitä suurimmassa määrin. "Kuri (paideia)" on termi, jota käytettiin lapsen kasvattamisesta. Siihen kuului opettaminen ja nuhteleminen, kaikki, minkä tarkoituksena on kasvattaa luonnetta. Vrt. Hebr 12:5,7-8; 2 Tim 3:16. "Nuhde (nçthesia)" merkitsee oikeastaan 'mieleenpainaminen', opettaa sanoilla tarpeen mukaan rohkaisten tai nuhdellen.