Kesäkuu päättyi, mutta helteistä ei Tampereen korkeudella ole ollut haittaa. Nyt heinäkuu alkaa hieman lämpimämmissä tunnelmissa. Jopa viime yö oli pitkäaikaisen tilastointini perusteella lämmin, neljätoista astetta. Viime aikojen yölämpötilat ovat olleet reilusti alle kymmenen astetta.
Kasvit pääsevät kasvuvauhtiin ja voidaan odotella satoakin. Mansikat ovat mukavan kokoisilla raakileilla ja pian alkaa rastaat vainoamaan niitä. On heitettävä verkot, mutta vain kuivalle maalle rastaiden pyrkimyksiä estämään.
Ehkä saamme maistaa makeita mansikoita lähipäivinä.
Tänä aamuna sisälläni alkoi soimaan eilen voimallisesti laulettu laulu, jota laulettiin Hämeenlinnan jäähallissa Vapaakirkon Israel-juhlassa.
Virsi 515
1.
Nouskaamme vuorelle korkeimmalle,
kun päivä Herran lähestyy.
Hän meidät johtaa kulkemaan
tiellänsä suuntaan oikeaan.
Hän meidät johtaa kulkemaan
tiellänsä suuntaan oikeaan.
2.
Pelko ja ahdistus kauas poistuu,
Herra kun lausuu tuomion.
Uutena toivon viinipuu
kaikkien ylle kaareutuu.
Uutena toivon viinipuu
kaikkien ylle kaareutuu.
3.
Istumme yhdessä lehväin alla,
kansat ei pelkää toisiaan.
Auroiksi miekat taotaan,
rauha ei pääty milloinkaan.
Auroiksi miekat taotaan,
rauha ei pääty milloinkaan.
Sävel löytyy osoitteesta:
http://evl.fi/virsikirja.nsf/30a7d6618ce6ab81c2256ca80040e996/bb98fc79d9b25a3cc2256daf005a4b48?OpenDocument
Laulakaamme tänäänkin tätä laulua!
Laulussa on sanoma tulevaisuudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti