Hiihtoihin osallistuneiden palkitseminen.

Tänään olin seuraamassa edustamani urheiluseuran talvikauden hiihtokilpailujen palkintojen jakoa. Lähes kaikki palkitut olivat lapsia. Lapsista suurin osa oli alle kouluikäisiä tai koulunsa ala-asteikäisiä ja näin ollen tulevaisuuden toivoja jokainen. Monet saivat usean palkinnon, koska olivat osallistuneet moneen eri kilpailuun. Lisäksi oli ruisleipiä, joita myös jaettiin kotiin vietäväksi. Antia oli yllin kyllin. Iloisin mielin perheet lähtivät kotiin, koska kaiken kukkuraksi oli pienet tarjoilut kahvin, mehun ja suuhunpantavan kanssa.

Miten me hiihtelemme tämän koko elämämme pituisen matkan. Onko meille tulossa voittopalkinto?

Elämämme lopussa meidän on kysyttävä itseltämme;

harjoittelimmeko tarpeeksi, olimmeko aina mukana kun lähtöviivalle kutsuttiin?

Mitä tai mikä on tämä elämän mittainen hiihtomatka? Siihen voi vastata, että se on valmistautumista lopulliseen palkintojen jakoon. Missä on palkintojen jakotilaisuus? Se on Jumalan luona ja palkinnot jakaa Jeesus.

Milloin on hyvä alkaa harjoitella tähän tapahtumaan? Heti, sillä et tiedä päivää etkä hetkeä, jolloin viimeinen tilaisuus kohdallasi on alkanut.

Tämän päivän saarnateksti antaa kymmenen pisteen vihjeen kaikkeen edellä olevaan pohdiskeluun ja hyvään harjoitteluun:

Joh. 14: 1-7

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
    Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."